Estevalmennus ja vanhoja kuvia

Moikka,

Nyt ei ole uusia kuvia, mutta ajattelin silti tulla kirjoittelemaan tänne vähän kuulumisia.

Ihana ja rakas opetusmestari Skeggi <3

Viime viikon keskiviikkona käytiin talli wisteillä Johkun estevalmennuksessa. Kitty oli ihan superinnoissaan ja alkutunnista sainkin ihan kunnolla tehdä töitä, jotta saisin Kittyn paremmin avuille. Aloitettiin tunti kavaljeteilla, jotka onnistuivat ihan hyvin, vaikkakin olisin usein voinut tuoda Kittyn tarkemmin ja parempaan paikkaan. Sen jälkeen tultiin ihan pientä ristikkoa, johon Kitty otti ekalla kerralla aikas liioitellun hypyn, mutta parin toiston jälkeen päästiin jo hyppäämään hyviä hyppyjä. Sen jälkeen tultiin esteitä yksitellen ja lopuksi pari rataa. Yhdelle lankkupystylle mun oli kamalan vaikea hahmottaa paikkaa, joten siihen tuli ensin yksi kielto, sillä itse jo ajattelin ettei varmaan mennä yli. Matkan jatkumisen jälkeen muut esteet meni hyvin, mutta sitten meidän piti taas tulla se sama este toisesta suunnasta ja nyt olin vähän liiankin itsevarma siitä että mennään yli (seurauksena se, että lähdin ennen Kittyä hyppyyn) ja kappas, heppa stoppasikin siihen ja minä hienosti lennän esteen yli yksinäni. Onneksi tulin kyllä ihan jaloilleni, eikä käynyt mitään. Lähinnä vaan hyvitti, kun heppa seisoi esteen toisella puolella ja minä laskeudun yksin jaloilleni esteen toiselle puolelle :D.

Rakas Cina <3

Rakas Nadja, paras poni <3 Miss you

Dimondi <3 Voi kun sä olisit vieläkin täällä...

Loppuvalmennuksen ajan sainkin jo Kittyn paremmin avuille ja pari vikaa radanpätkää onnistuikin tosi hienosti ja Kitty pelastelikin minun virheitäni, vaikka toin sen välillä ihan tosi lähelle esteitä. Vika rata tuntui jo tosi kivalta ja sujuvalta. Esteet oli siinä noin 100cm korkeudella ja vaikka Kitty onkin ihan pikkuheppa niin siltä kyllä ponnua löytyy, kunhan muistan olla tarpeeksi napakka. Toinen korjattava asia on mun jalat. Aina kun esteet vähänkin nousee tai kun Kitty tekee jättiloikkia niin mun jalat lentää hypyssä taakse. Nyt pitää vaan keskittyä niihin tosi paljon ihan pikkuhypyissäkin, jotta saisin tuon tyhmän tavan pois, joka mulla on ollut jo pitkään.

Maailman paras heppa, miss you more than anything <3 Dimondi

Pikkunen Gucci "Felix" viime keväänä <3

Ensimmäinen kisaponini Alias Bessi <3

Perjantaina meillä olikin sitten vuorossa Iian kouluvalkku laakspohjassa Kittyn kanssa. Tunnilla harjoiteltiin mm. vastalaukkoja kiemurauralla ja tasaisemman tuntuman löytämistä. Alkutunnista Kitty puri hiukan kiinni ohjaan, mutta lopputunnista se tuntui jo tosi mukavalta ratsastaa ja saatiin hyviä pätkiä ravissa ja laukassa.

Lauantaina kävin ratsastamassa Gilbertin, joka on täälläkin blogissa pari kertaa pyörähtänyt. GG on siis 6v puoliveri, jota olen käynyt pari kertaa viikossa ratsimassa. Samalla kun mentiin sinne, otettiin Kitty ja Deli mukaan, jotta päästään hyvälle pohjalle ratsastamaan. Otettiin molempien kanssa vähän puomeja ja kavaljetteja. Deli ei alussa oikein tajunnut että sen yli pitäisi nostaa jalkojaan, mutta lopuksi se tajusi, että helpoiten pääsee yli, kun vähän vaivautuu jalkojaan nostamaan.

Mun pikkumussukan Cina ja Gucci <3

Gilbert "GG" viime kesän kisoissa

Perjantaina menenkin Delin kanssa Iian valmennukseen laakspohjaan ensimmäistä kertaa. Tosi kiva päästä senkin kanssa pikkuhiljaa treenailemaan. Viisivuotisluokat ovat tähtäimessä ensi kesänä... ;) Viikonloppuna on myöskin kenttäaluevalmennukset Kittyllä, joissa tällä kertaa onkin luvassa kouluratsastusta molempina päivinä. Lauantaina on myöskin ratsastajien kuntotestit, saapi nähdä millaisessa kunnossa sitä ollaankaan...

Tb parhaaseen ponijengiin <3

Söpöin Nadja <3

Hyvää joulun odotusta kaikille lukijoille!

Nyt kun selaili vanhoja kuvia, tuli kauhean kamala ikävä kaikkia vanhoja heppoja mitä meillä on ollut. Kaikki on olleet omalla tavallaan todella opettavaisia ja ihania poneja ja heppoja. Olen silti todella iloinen tämän hetkisistä hepoista, joita meillä on, vaikkei kukaan tietysti ole Didin kaltainen. Ehkä se mun seuraava unelmaheppa jossain vaiheessa vielä löytyy, toivottavasti ainakin... ;)

-Julia

R.I.P My perfect horse-Dimondi ❤️

" Heittäkää haudalle hiljaa multaa, siellä on elämäni hevonen, siellä on kultaa❤️ "

Maanantaina vietiin Didi klinikalle Vermoon, jossa nähtäisiin, onko siinä sen takajalassa jotain vikaa, kun se turvotus ei ollut laskenut kahden viikonkaan jälkeen Kittyn potkaistua siihen. Jalka röntgattiin ja siellä selvisi, että sen puikkoluu oli murtunut vasemmasta takajalasta. Onneksi hevonen ei tarvitse puikkoluuta mihinkään, joten se murtunut osa on helppo leikata pois. Saatiin heti torstaille aika leikkaukseen.

Rakkain ❤️

Niin kaunis ❤️

Maailman hienoin liitokavio ❤️

Torstaina lastattiin Didi aamulla traileriin ja ajettiin taas Vermoon. Vietiin se ensin odotuskarsinaan ja sitten sen jälkeen siltä otettiin kengät pois ja se vietiin käytävälle, jossa sille annettiin rauhottavaa. Sen jälkeen silitin Didin päätä vielä viimeisen kerran ja lähdimme tyytyväisinä kouluun ja töihin. 

Koulun loputtua isä tuli hakemaan minua ja veljeäni koulusta ja isä sanoi, että äitikin tulee kotiin jo nyt, koska sillä oli asiaa mulle. Mun sydän pysähtyi jo siinä kohtaa ja pyöritin päässäni kaikenlaisia kauhukuvia, mutta toivoin ettei kyse ollut mistään vakavasta.

Kotiin päästyämme äiti kertoi, ettei Didi enää ikinä tulisi kotiin, sillä oli loukannut itsensä heräämössä herätessään leikkauksesta. En näkisi enää ikinä sitä ihanaa Didiä, joka aamulla vietiin vain jalkaleikkaukseen ja meidän piti päästä takaisin treenaamaan jo vuoden vaihteen jälkeen. En vieläkään voi uskoa tätä todeksi, enkä pysty ajattelemaan asiaa itkemättä ja miettimättä mitäpä jos olisimme voineet tehdä jotain toisin ja Didi olisi vielä täällä. Miksi juuri Didi?

Tutustuin Didiin noin puolitoista vuotta sitten kesällä, kun käytiin Didin omistajan luona kylässä. Jo heti silloin Didillä ratsastaminen tuntui ihanalta ja joka kerta kun olen sen selkään ekan kerran jälkeen noussut oli ihanaa. Vuosi sitten marraskuussa Didi muutti meille ja oikeasti olin niin onnellinen, kun sain käyttööni noin hienoluonteisen ja niin potenttiaalisen hevosen, että olisimme voineet saavuttaa sen kanssa vaikka mitä. Sen liikkeet oli ihanat istua ja se oli kunnon liitokavioheppa. Niinhän me saavutettiinkin vuodessa vaikka mitä, aloitettiin seuratason Helposta B:stä ja loppukesästä startattiin jo kansallista HeA:ta. Saatiin melkeinpä joka kisoista sijoitus ja voittojakin tuli. Parhaita kisamuistoja viime kesältä on aluejoukkuemestaruus 4.sija, Juniorderbyn osakilpailuista 3.-ja 5.sijat, 2-tason HeA:2 voitto, pääsy Esperadocupin finaaliin, Etelä-Suomen aluerankingin 2015 voitto ja pääsy maajoukkueen kehitysrenkaaseen.

"Kauniimpaa saa etsiä, parempaa ei voi löytää..."

You will always be my winner, no matter what ❤️

Didi oli myös niin ihana luonteinen, etten ole ikinä semmoista hevosta tavannut, joka tykkäisi ihmisen läheisyydestä niin paljon. Aina kun tuli sen kanssa karsinaan, se haisteli sun naamaa ja se rakasti kun sen naamaa silitti. Aina kun sen jalkoja harjasi tai harjaa leikkasi, se pysyi paikallaa, jottei vaan sattuisi mitään. Sillä ei ollut ikinä huonoja päiviä, vaan se oli aina yhtä ystävällinen ja miellyttämishaluinen. En ole vielä kenenkään hevosen kanssa saanut semmoista yhteyttä, jonka sain Didin kanssa, se vaan oli se mun elämäni hevonen. 

Meillä oli jo paljon tavoitteita ja suunnitelmia mitä oltaisiin startattu ensi kaudella, joka on mun vika junnuvuosi. Oltaisiin vaan treenattu ahkerasti koko talvi niin oltais voitu päästä vaikka mihin. En vaan voi sanoa liian montaa kertaa miten ihana hevonen Didi oli ja niin monet jotka sen tapasi edes kerran rakastuivat sen luonteeseen heti. Se oli vaan niin ainutlaatuinen, etten voi käsittää miksi juuri sille piti käydä näin. Se oli vasta 7-vuotias ja koko elämä edessä. Olen silti todella kiitollinen, että Didi oli mun elämässä edes tän vuoden, sillä se opetti mulle niin paljon! Mitkään sanat ei riitä kuvaamaan miten tärkeä toi hevonen oli mulle ja sitä miten kova ikävä mulla on sitä.

"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, ja kaipuu suuri sanaton."

"I'm so grateful to you 
I'd have lived my whole life through
Lost forever
If I never knew you"

My biggest love

Kiitos kaikesta rakas. oot parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut ❤️ Toivottavasti nähdään vielä joskus...

Rest in Peace my one in a million horse - Domindi 9.4.2008-19.11.2015

Sinua aina rakkaudella muistaen,

-Julia