lauantai 21. marraskuuta 2015

R.I.P My perfect horse-Dimondi ❤️


" Heittäkää haudalle hiljaa multaa, siellä on elämäni hevonen, siellä on kultaa❤️ "

Maanantaina vietiin Didi klinikalle Vermoon, jossa nähtäisiin, onko siinä sen takajalassa jotain vikaa, kun se turvotus ei ollut laskenut kahden viikonkaan jälkeen Kittyn potkaistua siihen. Jalka röntgattiin ja siellä selvisi, että sen puikkoluu oli murtunut vasemmasta takajalasta. Onneksi hevonen ei tarvitse puikkoluuta mihinkään, joten se murtunut osa on helppo leikata pois. Saatiin heti torstaille aika leikkaukseen.

Rakkain ❤️






















Niin kaunis ❤️











Maailman hienoin liitokavio ❤️








Torstaina lastattiin Didi aamulla traileriin ja ajettiin taas Vermoon. Vietiin se ensin odotuskarsinaan ja sitten sen jälkeen siltä otettiin kengät pois ja se vietiin käytävälle, jossa sille annettiin rauhottavaa. Sen jälkeen silitin Didin päätä vielä viimeisen kerran ja lähdimme tyytyväisinä kouluun ja töihin. 

Koulun loputtua isä tuli hakemaan minua ja veljeäni koulusta ja isä sanoi, että äitikin tulee kotiin jo nyt, koska sillä oli asiaa mulle. Mun sydän pysähtyi jo siinä kohtaa ja pyöritin päässäni kaikenlaisia kauhukuvia, mutta toivoin ettei kyse ollut mistään vakavasta.

Kotiin päästyämme äiti kertoi, ettei Didi enää ikinä tulisi kotiin, sillä oli loukannut itsensä heräämössä herätessään leikkauksesta. En näkisi enää ikinä sitä ihanaa Didiä, joka aamulla vietiin vain jalkaleikkaukseen ja meidän piti päästä takaisin treenaamaan jo vuoden vaihteen jälkeen. En vieläkään voi uskoa tätä todeksi, enkä pysty ajattelemaan asiaa itkemättä ja miettimättä mitäpä jos olisimme voineet tehdä jotain toisin ja Didi olisi vielä täällä. Miksi juuri Didi?

Tutustuin Didiin noin puolitoista vuotta sitten kesällä, kun käytiin Didin omistajan luona kylässä. Jo heti silloin Didillä ratsastaminen tuntui ihanalta ja joka kerta kun olen sen selkään ekan kerran jälkeen noussut oli ihanaa. Vuosi sitten marraskuussa Didi muutti meille ja oikeasti olin niin onnellinen, kun sain käyttööni noin hienoluonteisen ja niin potenttiaalisen hevosen, että olisimme voineet saavuttaa sen kanssa vaikka mitä. Sen liikkeet oli ihanat istua ja se oli kunnon liitokavioheppa. Niinhän me saavutettiinkin vuodessa vaikka mitä, aloitettiin seuratason Helposta B:stä ja loppukesästä startattiin jo kansallista HeA:ta. Saatiin melkeinpä joka kisoista sijoitus ja voittojakin tuli. Parhaita kisamuistoja viime kesältä on aluejoukkuemestaruus 4.sija, Juniorderbyn osakilpailuista 3.-ja 5.sijat, 2-tason HeA:2 voitto, pääsy Esperadocupin finaaliin, Etelä-Suomen aluerankingin 2015 voitto ja pääsy maajoukkueen kehitysrenkaaseen.



"Kauniimpaa saa etsiä, parempaa ei voi löytää..."

You will always be my winner, no matter what ❤️

Didi oli myös niin ihana luonteinen, etten ole ikinä semmoista hevosta tavannut, joka tykkäisi ihmisen läheisyydestä niin paljon. Aina kun tuli sen kanssa karsinaan, se haisteli sun naamaa ja se rakasti kun sen naamaa silitti. Aina kun sen jalkoja harjasi tai harjaa leikkasi, se pysyi paikallaa, jottei vaan sattuisi mitään. Sillä ei ollut ikinä huonoja päiviä, vaan se oli aina yhtä ystävällinen ja miellyttämishaluinen. En ole vielä kenenkään hevosen kanssa saanut semmoista yhteyttä, jonka sain Didin kanssa, se vaan oli se mun elämäni hevonen. 

Meillä oli jo paljon tavoitteita ja suunnitelmia mitä oltaisiin startattu ensi kaudella, joka on mun vika junnuvuosi. Oltaisiin vaan treenattu ahkerasti koko talvi niin oltais voitu päästä vaikka mihin. En vaan voi sanoa liian montaa kertaa miten ihana hevonen Didi oli ja niin monet jotka sen tapasi edes kerran rakastuivat sen luonteeseen heti. Se oli vaan niin ainutlaatuinen, etten voi käsittää miksi juuri sille piti käydä näin. Se oli vasta 7-vuotias ja koko elämä edessä. Olen silti todella kiitollinen, että Didi oli mun elämässä edes tän vuoden, sillä se opetti mulle niin paljon! Mitkään sanat ei riitä kuvaamaan miten tärkeä toi hevonen oli mulle ja sitä miten kova ikävä mulla on sitä.

"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, ja kaipuu suuri sanaton."

"I'm so grateful to you 
I'd have lived my whole life through
Lost forever
If I never knew you"

My biggest love



Kiitos kaikesta rakas. oot parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut ❤️ Toivottavasti nähdään vielä joskus...


Rest in Peace my one in a million horse - Domindi 9.4.2008-19.11.2015


Sinua aina rakkaudella muistaen,
-Julia


perjantai 6. marraskuuta 2015

Ekat kisat Kittyllä ja kuulumisia!

Moikka,

Oltiin viime viikonloppuna Kittyn kanssa meidän ekoissa kisoissa. Luvassa oli ihan seuratason kisat, jotka järjesti L-URa.

Lauantaina oli vuorossa koulukisat, joissa startattiin HeB K.N Special. Mentiin jo aamusta kisoihin auttelemaan ja saatiin Kittylle tallipaikka, jossa heppa sai oleskella aamun. Menin hyvissä ajoin laittamaan sitä kuntoon ja verryttelemään pitkien alkukäyntien kera. Ulkokentällä verkassa se meni oikein nätisti ja oli hyvin avuilla. Kun siirryttiin maneesiin, jossa kisarata oli, niin sielläkin se käyttäytyi todella nätisti, eikä kyttäillyt kouluaitojakaan, vaikkei se niitä ole luultavasti koskaan ennen nähnyt.

Tuomaripääty oli ensin hieman pelottava radalle saapuessamme, mutta parin ohituskerran jälkeen päätyä ei tarvinnut enää säikkyä. Koko rata oli oikein hyvä muuten, mutta ajoittain Kitty painui vähän etupainoiseksi. Se nyt on onneksi semmoinen asia, jota voidaan treenata kotona voimistelulla ja jumppaamalla. Muuten radassa ei tosiaan tullut mitään suurempia rikkeitä, jos vikaa laukka-käynti siirtymisessä tulleita paria raviaskelta oteta mukaan. Saatiin prosenteiksi vähän päälle 64% ja se riitti luokassa voittoon (1/14). Hienosti meni siis Kittyn ekat koulukisat! Tästä on hyvä jatkaa sitten ensi kaudella...

c) Pia Penttala

Lauantaina starttasin yhdellä suokilla myös helpon b:n ja sekin suoritti ratansa oikein nätisti, vaikkakin oli vähän jo väsähtänyt turhan pitkäksi venyneeseen verkkaan. Iltapäivällä vielä purettiin kouluaidat pois ja rakennettiin seuraavan päivän esterataa valmiiksi.

Estekuvista ja sunnuntain kisa-avusta suuri kiitos jälleen Hetalle, eli estekuvat c) Heta Väinänen!





Sunnuntaina olikin sitten Kittyllä vuorossa jo tutumpi laji, eli esteet. Hypättiin 80cm ja 90/100cm luokat. Verkassa Kitty oli kyllä niin into piukeena, että vähän pukkiakin lensi esteiden jälkeen. Hypyt kuitenkin onnistuivat hyvin, vaikka meillä olikin välillä vähän lentäviä lähtöjä. Ekalla radalla eli 80cm päästiin perusrata hyvin puhtaasti ja Kitty tsemppasi tosi hyvin, vaikka tultiin parilla esteellä aika pohjaan. Uusinnassa innostuin kuitenkin liikaa ja sarjalla päästin Kittyn menemään hieman liian pitkänä ja sieltä sitten kostautui yksi puomi mukaan. Olin kuitenkin todella tyytyväinen Kittyyn kun korjaili hienosti kuskin mokia, niinkuin kävi seuraavassakin luokassa. Eli siis 90/100cm luokassa päästiin taas uusintaan ja tällä kertaa perusrata meni jo paremmalla temmolla ja tuli parempia paikkoja. Uusinnan ihan vikalle esteelle asti meni oikein hyvin ja ajattelin että nyt käännetään vähän vino tie vikalle esteelle. En kuitenkaan pitänyt ulkopohjetta kiinni, joten Kitty pääsi sitten livahtamaan esteen ohi. Uudella yrittämällä yli, vaikkakin puomi tuli vielä mukaan. Ei pitäisi lähteä ahnehtimaan, mutta näistäpähän oppii sitten. Molemmissa radoissa kuitenkin voi sanoa että molemmat virheet oli ihan kuskin mokia, mutta Kitty hyppäsi kuitenkin tosi hyvin!



True esteratsastaja, eiku... :D Älkää välittäkö mun karmeasta este-istunnasta!


Viikonloppuna suunnataan Peuramaalle Minnan treeniin molempina päivinä Kittyn kanssa. Meidän piti mennä myös Didillä kouluvalmennuksiin, mutta  alkuviikolla toinen heppa potkaisi Didiä jalkaan ja jalka turposi ja heppa oli epäpuhdas. Nyt onneksi jalka näykkää jo paremmalta ja kävelee jo normisti. Toivottavasti selvittiin taas säikähdyksellä ja nyt Didi sitten tarhaileekin ihan yksin. Didi on nyt sitten vielä viikon ihan vapaalla, joten mullakaan ei ole nyt kuin Deli ja Kitty kotona liikutettavana. Delillä muuten kunto kasvaa koko ajan ja olen mennyt sen kanssa jo tunninkin mittaisia maastolenkkejä. Kentälläkin se menee jo todella nätisti kaikki askellajit läpi. Voi kun tommosen vaavin kanssa on ihana tehdä töitä!

Ettei vaan tultais liian lähelle :D

Takajalat pitää huolen, ettei puomit kolise :D
Nyt vaan pidetään peukkuja, että päästään pian Didinkin kanssa treenaamaan. Katsoin muuten vielä joitain kisoja tälle vuodelle, mutta ei niitä enää kovin montaa ole, jonka jälkeen ruetaankin treenaamaan talvikausi, jotta ollaan ensi kaudella taas terässä.

Mitäs tykkäsitte pitkästä aikaa vähän pitemmästä kisapostauksesta?




-Julia