Maanantaina vietiin Didi klinikalle Vermoon, jossa nähtäisiin, onko siinä sen takajalassa jotain vikaa, kun se turvotus ei ollut laskenut kahden viikonkaan jälkeen Kittyn potkaistua siihen. Jalka röntgattiin ja siellä selvisi, että sen puikkoluu oli murtunut vasemmasta takajalasta. Onneksi hevonen ei tarvitse puikkoluuta mihinkään, joten se murtunut osa on helppo leikata pois. Saatiin heti torstaille aika leikkaukseen.
Rakkain ❤️ |
Niin kaunis ❤️ |
Maailman hienoin liitokavio ❤️ |
Torstaina lastattiin Didi aamulla traileriin ja ajettiin taas Vermoon. Vietiin se ensin odotuskarsinaan ja sitten sen jälkeen siltä otettiin kengät pois ja se vietiin käytävälle, jossa sille annettiin rauhottavaa. Sen jälkeen silitin Didin päätä vielä viimeisen kerran ja lähdimme tyytyväisinä kouluun ja töihin.
Koulun loputtua isä tuli hakemaan minua ja veljeäni koulusta ja isä sanoi, että äitikin tulee kotiin jo nyt, koska sillä oli asiaa mulle. Mun sydän pysähtyi jo siinä kohtaa ja pyöritin päässäni kaikenlaisia kauhukuvia, mutta toivoin ettei kyse ollut mistään vakavasta.
Kotiin päästyämme äiti kertoi, ettei Didi enää ikinä tulisi kotiin, sillä oli loukannut itsensä heräämössä herätessään leikkauksesta. En näkisi enää ikinä sitä ihanaa Didiä, joka aamulla vietiin vain jalkaleikkaukseen ja meidän piti päästä takaisin treenaamaan jo vuoden vaihteen jälkeen. En vieläkään voi uskoa tätä todeksi, enkä pysty ajattelemaan asiaa itkemättä ja miettimättä mitäpä jos olisimme voineet tehdä jotain toisin ja Didi olisi vielä täällä. Miksi juuri Didi?
Tutustuin Didiin noin puolitoista vuotta sitten kesällä, kun käytiin Didin omistajan luona kylässä. Jo heti silloin Didillä ratsastaminen tuntui ihanalta ja joka kerta kun olen sen selkään ekan kerran jälkeen noussut oli ihanaa. Vuosi sitten marraskuussa Didi muutti meille ja oikeasti olin niin onnellinen, kun sain käyttööni noin hienoluonteisen ja niin potenttiaalisen hevosen, että olisimme voineet saavuttaa sen kanssa vaikka mitä. Sen liikkeet oli ihanat istua ja se oli kunnon liitokavioheppa. Niinhän me saavutettiinkin vuodessa vaikka mitä, aloitettiin seuratason Helposta B:stä ja loppukesästä startattiin jo kansallista HeA:ta. Saatiin melkeinpä joka kisoista sijoitus ja voittojakin tuli. Parhaita kisamuistoja viime kesältä on aluejoukkuemestaruus 4.sija, Juniorderbyn osakilpailuista 3.-ja 5.sijat, 2-tason HeA:2 voitto, pääsy Esperadocupin finaaliin, Etelä-Suomen aluerankingin 2015 voitto ja pääsy maajoukkueen kehitysrenkaaseen.
"Kauniimpaa saa etsiä, parempaa ei voi löytää..." |
You will always be my winner, no matter what ❤️ |
Didi oli myös niin ihana luonteinen, etten ole ikinä semmoista hevosta tavannut, joka tykkäisi ihmisen läheisyydestä niin paljon. Aina kun tuli sen kanssa karsinaan, se haisteli sun naamaa ja se rakasti kun sen naamaa silitti. Aina kun sen jalkoja harjasi tai harjaa leikkasi, se pysyi paikallaa, jottei vaan sattuisi mitään. Sillä ei ollut ikinä huonoja päiviä, vaan se oli aina yhtä ystävällinen ja miellyttämishaluinen. En ole vielä kenenkään hevosen kanssa saanut semmoista yhteyttä, jonka sain Didin kanssa, se vaan oli se mun elämäni hevonen.
Meillä oli jo paljon tavoitteita ja suunnitelmia mitä oltaisiin startattu ensi kaudella, joka on mun vika junnuvuosi. Oltaisiin vaan treenattu ahkerasti koko talvi niin oltais voitu päästä vaikka mihin. En vaan voi sanoa liian montaa kertaa miten ihana hevonen Didi oli ja niin monet jotka sen tapasi edes kerran rakastuivat sen luonteeseen heti. Se oli vaan niin ainutlaatuinen, etten voi käsittää miksi juuri sille piti käydä näin. Se oli vasta 7-vuotias ja koko elämä edessä. Olen silti todella kiitollinen, että Didi oli mun elämässä edes tän vuoden, sillä se opetti mulle niin paljon! Mitkään sanat ei riitä kuvaamaan miten tärkeä toi hevonen oli mulle ja sitä miten kova ikävä mulla on sitä.
"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, ja kaipuu suuri sanaton."
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, ja kaipuu suuri sanaton."
"I'm so grateful to you
I'd have lived my whole life through
Lost forever
If I never knew you"
I'd have lived my whole life through
Lost forever
If I never knew you"
My biggest love |
Kiitos kaikesta rakas. oot parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut ❤️ Toivottavasti nähdään vielä joskus...
Rest in Peace my one in a million horse - Domindi 9.4.2008-19.11.2015
Sinua aina rakkaudella muistaen,
-Julia