Ratsastushistoriani!

Ajattelin nyt kirjoittaa teillepostauksen omasta ratsastushistoriastani.

Olin ensimmäistä kertaa hevosen selässä joskus 2-3 vuotiaana, kun äiti kävi ratsastamassa semmoisella rautiaalla puoliverisellä. Taisin käydä selässä vain kerran, mutta se on ensimmäinen ratsastusmuistoni.
Seuraavan kerran olen ollut hevosen selässä varmaankin silloin, kun äiti kävi vuokraamassa semmoista kimoa puoliveritammaa Titiä. Äiti talutteli minua aina semmoisen pienen metsäpenkareen ympäri ja muistan kuinka se silloin tuntui tosi pitkältä lenkiltä, vaikka se todellisuudessa oli vain jotain parisataa metriä.

Kun hevoskärpänen oli sitten puraissut, äiti etsi minulle vuokraponin, jolla kävin kerran viikossa talutusratsastuksessa. Poni oli musta shettistamma, jonka nimi oli Farokka.
Kun olimme käyneet Farokkaa jonkin aikaa  vuokraamassa, sain ekan oman ponini Miinan.
Muistan sen kerran kun kävelin koulusta kotiin ja ihmettelin, kun pihallemme oli aloitettu rakentaa jotain talon tapaista ja menin heti kysymään mikä siitä tulee. Kun äiti kertoi, että siitä tulee heppatalli, niin olin niin innoissani, kuin 5 vuotias voikaan olla! Siitä lähtien meillä on ollut hepat kotona ja sinne talliin se Miina sitten muutti lampaiden kanssa. Miina oli liinakko shettistamma. Se oli tosi mukava ratsastaessa, mutta hoitaessa se oli liian raju minulle, kun olinhan vasta 5v, joten siirsimme Miinan ystävämme Mirkun talliin. Kävimme siellä pari kuukautta ponia ratsimassa, kunnes Miina myytiin.

Miinan jälkeen lähdimme sitten etsimään semmoista perheratsua, jolla voisin minä ja äiti ratsastaa molemmat. Ja sittenhän se Waltteri löytyi. Waltteri oli todella kiltti ja juuri semmoinen kokoperheen hevonen, joten otimme Waltterin meille.

Kun Waltteri oli meillä ollut noin puoli vuotta, päätimme hankkia minulle oman pikkuponin, jotta voisimme ratsastaa äidin kanssa samaan aikaan. Olin silloin joku 5-6 vuotias. Ja sittenhän se Cina löytyi, 86cm minishetlanninponitamma. Cinan selässä oli vain käyty ja se oli todella villi ja jukuri pieni poni. Se vain pukitteli ja lähti kiitolaukkaa kesken ratsastuksen ja minä lensin joka päivä tyyliin 5 kertaa ja aina hyppäsin takaisin kyytiin. Eikö se sanonta menekkin että pitää tippua 100 kertaa, ennen kuin on hyvä ratsastaja!? En varmaan ihan 100 kertaa tippunut, mutta lähelle ainakin päästiin. No kyllähän se pikkuhiljaa siitä alkoikin rauhoittumaan ja lopulta siitä tuli todella kiva ja hypättiin yksittäisenä jopa 50-60cm. Cina opetti minulle kyllä todella paljon ja se on kyllä elämäni poni. Se on vieläkin meillä ja on siis ollut meillä 9 vuotta <3!

Kun Cina alkoi jäädä pieneksi, aloimme katsella isompaa ponia, jonka saisi ylläpitoon. Ja sitten löysinne Bessin. Bessi oli kyllä semmoinen löytö! Bessin kanssa pääsin ensimmäisiin kisoihin ja kehityttiin siitä sitten pikkuhiljaa ja aika nopeasti Bessista tuli oikea ruusukehai. Kilpailtiin Bessin kanssa aluksi jotain 30-40cm ja Raviohjelmia. Lopulta kilpailtiin HeB ja 70cm. Bessi opetti minulle kaiken kilpailemisesta ja paremmin ratsastamista ja kokeilin ekaa kertaa esin hiihtoratsastusta ja maastoesteitä Bessin kanssa. Bessi kerkesi olla meillä 6 vuotta ja sekin pysyy kyllä aina sydämmessäni <3!

Jossain vaiheessa, kun Bessi meillä vielä oli, ratsastelin myös kavereittemme poneja. Jossain vaiheessa aloin myös käydä ystäviemme tuntiponeja ratsastamassa. Sitten jossain vaiheessa kisailinkin parin shettiksen kanssa sieltä tallilta, Köpöllä, Gnejsillä ja Lillalla.  Lillalla pääkilpailumme oli 2010 vuonna olleet shettisten SM koulukilpailut, joissa oltiinkin toisia! Vuonna 2011 kilpailin shettisten SM koulukisoissa Köpöllä ja este SM kisoissa Gnejsillä.
Köpön kanssa voitettiin sekä raviohjelma, että HeC, joten voitettiin kouluSM kultaa! Gnejsillä oltiin 30-40cm:ssä neljänsiä ja 50-60cm:ssä kait viidensiä, mutta yhteispisteet riittivät kuitenkin esteSM kultaan!
Eli tuo 2011 oli kyllä hyvä kisavuosi! :D
Vuoden 2011 lopulla pääsin Köpön kanssa esiintymään myös hartwall areenalle shettisnäytökseen! :)

Sitten jossain vaiheessa tuolle tallille tuli myös Welsh poni nimeltään Ariel. Ariel on kuvankaunis hieno pikkuwelsh, josta tykkäsin todella paljon. Silläkin ratsastelin jonkin verran ja sitten jossain vaiheessa Arielin omistaja kysyi meiltä, että haluttaisiinko ottaa poni vuodeksi kisattavaksi/ratsikoulutukseen, koska omistaja lähti itse Englantiin vuodeksi. Ariel sitten tuli meille ja vuoden aikana se pikkunen oppi tosi paljon ja hypättiin aluetasolla asti 80cm. Koulupuolellakin kisailtiin HeB tasolla asti ja hyvin tuloksin. Arielilla on ihanat liikkeet, lisäyksissä se osas venyttää silleen hienosti ja ponnua on nuoreksi pikkuponiksi aika paljon. Vuosi kului todella nopeasti ja tuli haikea olo kun se kaunokainen lähti, mutta minkäs sille mahtaa kun jalat vaan venyy.

                                                          (c) Kati Teivastenaho

Sitten kuvioihin astui Keksi. Keksi tuli meille ylläpitoon. Keksi on todella kiva ja kultainen poni. Keksin kanssa ollaan kisailtu aluetasolla asti 90cm ja HeB ja Keksi on ollut meillä 2 vuotta. Nykyään keksi asuu meidän tallilla ja saan kisata ja ratsastaa sillä vieläkin, niin kauan kun olen sille sopiva.

Melkein vuosi sitten saimme Nadjan ja Nadjalla olen kisaillut nyt 80-90cm seuratasolla ja ensi kaudella tähdätään aluetasolle.

(c) KatiAndSkyeboys

Uusin tulokas on Tizi, joka on ollut nyt pari viikkoa meillä ja nyt katsellaan mihin sen kanssa edetään.

Tässä kaikkien ponien ohella olen ratsastellut kavereideni hepoilla ja poneilla myös.

Huhhuh, tulipas pitkä teksi, nyt en jaksa enempää kirjoittaa ja lähdenkin tästä suihkuun!

-Julia